Goljat oli yli kolme metriä pitkä ja lastattu täyteen uusimmilla aseilla ja
sotavarustuksilla. Hän ilmestyi taistelutantereelle niin kuin tankki, ja jonka suu oli
niin kuin tankin piippu, josta tulitettiin Jumalan sotajoukkoja.
Hän astui esiin ja huusi Israelin taisteluriveille sanoen: "Miksi te lähditte sotaan ja
asetuitte sotarintaan? Minä olen filistealainen, ja te olette Saulin palvelijoita;
valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne minun luokseni. Jos hän kykenee
taistelemaan minua vastaan ja surmaa minut, niin me olemme teidän palvelijanne;
mutta jos minä voitan ja surmaan hänet, niin te olette meidän palvelijamme ja
palvelette meitä. "Ja filistealainen sanoi vielä: "Minä olen tänä päivänä häväissyt
Israelin taistelurivit. Antakaa tänne mies, niin me taistelemme keskenämme."
Kun Saul ja koko Israel kuuli nämä filistealaisen puheet, valtasi heidät kauhu, ja he
pelkäsivät suuresti. (1 Sam.17:3-12). Pelkäsivät suuresti, on heprean sana yârê.
Mitä Israel kuuli? Mitä Daavid kuuli? Molemmat kuulivat jättiläisen sanat: Minä
olen tänä päivänä häväissyt Israelin taistelurivit. Antakaa tänne mies, niin me
taistelemme keskenämme. Haaste oli sama, mutta tapa kuulla oli erilainen.
Saul ja Israel kuulivat tappion ja joutuivat kauhun valtaan. Sitä kuvataan heprean
sanalla yârêʼ. Sen merkitys on pelätä, ja joutua kauhun valtaan. Mutta sanalla on
vielä yksi merkitys, joka on hyvin tärkeä. Se merkitsee inspiroida kunnioitusta
Jumalaa kohtaan, Jumalan pelkoa tai jumalallista pelkoa.
2
Julmimmillakin peloilla ja haasteilla on mahdollisuus kääntää meidät Jumalan
pelkoon ja inspiroida meidät näkemän Jumalan mahdollisuudet. Näin kävi
Daavidille. Hän otti myös kiinni toisesta heprean sanasta: lâcham. Sen merkitys on
taistella, ryhtyä sotaan, osallistua taisteluun ja syödä suupalana. Nyt oli Daavidin
vuoro avata suunsa ja syödä vihollinen niin kuin suupala! Mitä hän sanoi:
Kun filistealainen katsahti ja näki Daavidin, halveksi hän häntä; sillä hän oli vielä
nuorukainen, verevä ja kaunis näöltään. Halveksia on heprean sana bâzâh. Sen
merkitys on halveksia, väheksyä, inhota, halventaa oikeutta, avata kapinallinen
epäkunnioitus ja auktoriteetin halveksuminen, epäkunnioittaa oikeutta sekä
halventaa ylenkatseella. Oletko kokenut jotain samaa? Joskus halveksiminen
muuttuu kiroukseksi. Sanakirouksilla on valta tehdä sielu sairaaksi ja vahingoittaa
sielunelämän herkkiä tunteita ja blokata ne.
Niin filistealainen sanoi Daavidille: "Olenko minä koira, kun tulet sauva kädessä
minua vastaan?" Ja filistealainen kiroili Daavidia vannoen jumaliensa kautta. Sitten
filistealainen sanoi Daavidille: "Tule tänne minun luokseni, niin minä annan sinun
lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille". Joskus on hyvä toistaa, mitä vihollinen
sanoo, ja kieltää se Jeesuksen nimessä. Vihollinen uhkaa käyttämällä sanoja: minä
annan sinun lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille … Daavid muisti uhkauksen
myöhemmin ja sanoi: Herra antaa sinut minun käsiini … minä annan filistealaisten
sotajoukon ruumiit tänä päivänä taivaan linnuille ja metsän pedoille.
Mutta Daavid sanoi filistealaiselle: "Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja
keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen,
Israelin sotajoukon Jumalan, jota sinä olet häväissyt. Sitten Daavid alkoi
profetoimaan Herran nimessä: Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini, ja
minä surmaan sinut, katkaisen sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon
ruumiit tänä päivänä taivaan linnuille ja metsän pedoille; ja kaikki maat tulevat
tietämään, että Israelilla on Jumala. Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään,
ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran, ja hän
antaa teidät meidän käsiimme."
Kun filistealainen lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia, niin Daavid juoksi nopeasti
sotarintaan filistealaista vastaan. Ja Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä
kiven, linkosi ja satutti filistealaista otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja
hän kaatui maahan kasvoillensa. Niin sai Daavid voiton filistealaisesta lingolla ja
kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään.
3
Sitten Daavid juoksi ja asettui filistealaisen ääreen, tarttui hänen miekkaansa, veti
sen tupesta ja tappoi hänet ja löi sillä häneltä pään poikki. Kun filistealaiset
näkivät, että heidän sankarinsa oli kuollut, pakenivat he. Mutta Israelin ja Juudan
miehet nousivat, nostivat sotahuudon ja ajoivat filistealaisia, takaa, laakson suulle ja
Ekronin porteille saakka; ja filistealaisia kaatui surmattuina Saaraimin tiellä, aina
Gatiin ja Ekroniin saakka. Sitten israelilaiset palasivat ajamasta filistealaisia takaa ja
ryöstivät heidän leirinsä. Ja Daavid otti filistealaisen pään ja vei sen Jerusalemiin,
mutta hänen aseensa hän asetti majaansa. (1 Sam.17:46-54)
Saul ja Israel valitsivat pelon. Se on heprean sana châthath. Sen merkitys on tulla
rikotuksi, joutua hajalle ja tulla hajotetuksi, tulla pelon valtaan, kaatua kumoon ja
tulla poistetuksi tai tulla lakkautetuksi. Se merkitsee myös tulla terrorisoiduksi.
Daavidin täytyi kokea Goljat ennen kuin hän muuttui paimenpojan aikakaudesta
kuninkaan aikakauteen. Joskus se sisäinen paine, jonka koemme äkkinäisistä
esteistä tai haasteista, ja jotka saavat meidät pysähtymään, on merkki siitä, että
olemme siirtymässä vanhasta aikakaudesta uuteen profeetalliseen aikakauteen.
Vesan näky 31.5.2026
Rukouksessa näin näyn, jossa oli polkuja. Polulle ja polun viereen oli viritetty
ansalankoja. Herra alkoi puhumaan yhteyden merkityksestä. Nyt on se aika, jossa
korostuu yhteys ja siunaaminen, että puhutaan hyvää toisista uskovista. Myös että
pidetään tilivälit lyhyenä Herran kanssa. Tärkeää muistaa, että kaikki hyvä mitä
meillä on, on Herralta saatua. Kaikki me olemme sillä samalla polulla ja autamme
toisiamme pysymään sillä. Kaikki meidän lihan teot on sitä mikä haisee ja sen hajun
verikoirat haistaa hyökätäkseen.
Tässä kun vielä lepäilimme ja olimme rukouksessa, tuli näky ja kuva:
Kuva ikään kuin radiomastosta, jonka neljässä tukijalassa oli jokaisessa daavidin tähti
ja sen huipulla menora-kynttelikkö, josta valo vilkkui. Sitten mökkejä ja taloja,
huomaamattomia rakennuksia, joiden ikkunoissa loisti menorakynttelikön valo.
Maisema oli pilvinen ja hämärä. Maan poikki kulki reittejä, joissa valkoisia kyyhkysiä
lensi matalalla. Toiset reitit johtivat rannikolle laivasatamiin, jossa valkoisia laivoja
odotti. Toiset reitit johti pienille lentokentille. Väkeä kulki jalkaisin, ja heillä oli vain
pienet matkatavarat. Näkyi esim. parrakas vanhempi mies, jonka kävelyä tuettiin
kahta puolta käsikynkässä. Pisti silmään, että tällä vanhalla miehellä oli vanhan
mallinen, kantikas nahkainen salkku, jota mies halusi itse pitää käsissään. Kiitos
Herra, että johdatat kansaasi tänä aikana!
4
Vielä kun kirjoitan tätä, näkyy kuva: vitsakimppu putoaa taivaalta maahamme. Ne,
jotka eivät nöyrry, pistetään nöyrtymään! ”Sillä minä olen Herra teidän Jumalanne,
joka erottaa vuohet ja lampaat” (kirjurina Jaana).
Rukousterveisin, Sirkku